Katuväkivaltaa
Suomeenkin asti on varmaan kantautunut ainakin pikku-uutinen viime perjantai-iltana Tukholmassa tapahtuneesta pahoinpitelystä, jonka 16-vuotias uhri kuoli seuraavana päivänä vammoihinsa. Nuoret olivat olleet 15-vuotiaan tytön isoissa (100 hlö) syntymäpäiväbileissä. Loppuillasta oli syntynyt kränää muutaman pojan välille, minkä seurauksena yksi poika oli lähtenyt juoksemaan pakoon ja 3-4 hänen peräänsä. Läheisessä puistossa poika oli kaadettu ja hänet oli pahoinpidelty kuoliaaksi. Alkoholillakin oli osuutta asiaan, sillä champpista oli juotu.
Tapahtuma on saanut valtavaa huomiota
lehdissä sekä tietysti myös Facebookissa, jonka viime aikojen suosituin ruotsalaisryhmä. Vain muutamassa päivässä
Bevara oss från gatuvåldet -ryhmään on liittynyt yli 80 000 jäsentä. Miksi? Eikö Ruotsissa ole muuten lainkaan katuväkivaltaa, voisi ulkopuolinen kysyä. Tämä tapaus poikkeaa muista siinä, että sekä uhri että epäillyt ovat rikkaita yläluokkaan kuuluvia poikia. Todisteena on muun muassa erään epäilyn Prada-merkkiset tennarit, joista nyt tehdään DNA-testit.
Mietin miksi tätä ylipäätään kutsutaan "katuväkivallaksi", eikö kampanjoiden tulisi mielummin kuulua "Stoppa ungdomsdumhet" tai "Bevara oss från fyllevåldet". Oma määritelmäni katuväkivallalle olisi ehkä enemminkin sellaiset sattumanvaraiset väkivallanteot, joita tapahtuu nakkikioskijonoissa, McDonaldsin edessä, syrjäisillä kävelytieosuuksilla. Ylipäätään niin että uhri ja tekijä tuskin tuntevat toisiaan. Ajattelin, että Tukholman tapauksessa kyseessä olisi juopuneista nuorista, jotka alkavat kiistellä onko Djurgården vai AIK parempi joukkue ja ymmärtämättään tönäisevät kaveria vähän liian lujasti.
Luin kuitenkin tänä aamuna joitakin lehtijuttuja aiheesta ja näyttääkin siltä, että epäillyt ovat aikaisemminkin harrastaneet väkivaltaista käyttäytymistä ja muun muassa sopineet joukkotappelusta naapurikaupungin poikien kanssa ja olleet mukana jalkapallohuligoinnissa. Nyt ihmettelen enää, miksi yläluokkaisilla pojilla on tarvetta tämänkaltaiseen oikean elämän Fight club-toimintaan. Tai laajemminkin, mitä oikeastaan on tämä rikkaiden kersojen so called life, jossa järjestetään kosteita
illalliskutsuja 15-vuotissyntymäpäivillä, johon 'parhaimmat' saapuvat omalla limusiinilla. Ja myöskin sitä, miksi tarvitaan yläluokkainen uhri ennen kuin tällainen asia saa suurempaa julkisuutta? Eikö lähiöiden maahanmuuttajanuorista saa riittävän hyviä tarinoita?
Puistelen päätäni ja olen tullut jo varmaan niin vanhaksi, etten enää ymmärrä tämän päivän nuoria. Suomi tuntuu taas ihanan "takapajuiselta" tässä asiassa. Vai onko asia sittenkin toisinpäin; muistan omilta kouluajoiltani esitelmöijiä, jotka kertoivat kouluväkivallan seurauksista karmeiden kuvien avulla. Muistan edelleenkin muutaman kuvan ja tarinan, esimerkiksi sen kun joku oli joutunut syömään ravintonsa pillillä ties kuinka kauan kun hammaskalusto oli mennyt tohjoksi. Muistaako kukaan muu näitä esitelmiä? Ruotsissa vastaavia kampanjoita ei ainakaan suppean gallupin mukaan ole ollut.
Joka tapauksessa kuolleelle pojalle järjestetään tänään iso manifesti ja minuutin hiljainen hetki klo 17 eli Suomen aikaa klo 18. Ihan pian siis. Osallistukaa, jos olette katuväkivaltaa vastaan, kuuluu haaste.
Tunnisteet: meno ja meininki, pohjoismainenhyvinvointivaltiollisuus, Ruotsi
Taiteiden yö, Tukholma
Taiteiden yö Tukholmassa on melkein kuin Suomessakin, mutta kaikki tapahtumat löytää saman katon alta, Suomi-instituutista. Funktio on kuitenkin sama: samalla kuin kulttuurinnälkäisimmät istuvat kuuntelemassa kehuttua monologi-performanssia, toiset seurustelevat tai tukholmaksi minglaavat, vanhojen ja uusien tuttujen kanssa. Ja joivat viiniä muovimukeista ja olutta suoraan tölkistä.
Vaikka kuulun jälkimmäiseen joukkioon, näin silti erinomaisen viihdyttävän Circo Aeron ja Tommy Tabermanin (vaikkakin vasta esityksensä jälkeen) sekä tietysti Tuomari Nurmion tangorock-konsertin. Ja oli kyllä ihan nimensä veroinen keikka, harmitti vain kun ei ollut tanssiseuraa. Maestro itsekin kehoitti useaan otteeseen yleisöä mukaan tanssimaan, mutta ruotsinsuomalaiset eivät ole tuntuneet perineen kantasuomalaisten tangogeeniä. Ehkä se on sittenkin ympäristödeterministinen. Hieno konsertti kuitenkin ja myöhemmin Tuomari tuli vielä samaan kulmakapakkaan jatkoille kuin oma porukkamme.
Oli jotenkin jännä olla ulkomailla suurkaupungissa, mutta silti olla suomalaisten ympäröimänä. Turvallista ja helppoa. Vaikken ollut tavannut seuraani aikaisemmin, joukossa oli silti monia tuttuja kasvoja: mukana oli peräti kolme uutistenlukijaa SVT:n suomenkielisistä uutisista. Loput porukasta olikin sitten sisuradiolaisia ja jopa minulta kysyttiin neljän eri henkilön toimesta halukkuudestani kertoa omasta tutkimusaiheestani radiossa! Tai sitten tästä bloggaamisesta... Ja minähän kertoisin tutkimuksestani kenelle vain, joka vaikuttaisi kiinnostuneelta.
Tunnisteet: meno ja meininki, Musiikki, Ruotsi, Suomalaisuus
Tukholman (tähän saakka) ERILAISIN baarielämys
Olin lauantai-iltana tapaamassa kavereitani kesälomien jälkeen ja päädyimme ravintolaan nimeltä
Koh Phangan, osoitteessa Skänegatan 57. Oven päällä luku kyllä Same same but different, mikä kuvaakin baaria parhaiten. Sanoisin suorastaan
very different. Sisällä on nimittäin täysin aidonoloinen thaimaalainen ravintola (vaikken olekaan ikinä käynyt ko. maassa...). Sisustuksessa on käytetty paljon bambua ja viidakkomaisen vihreää. Tavallista tuolien sijasta istutaan lankkupenkeillä ja korituoleilla. Aivan uskomatonta. Ja kaiken kruunaa taustalla kuuluva täysin epätrendikäs turistiteknojumputus, josta ei edes ymmärrä ärsyyntyä. Vaikea edes kuvailla kaikkea hullunhauskaa, mitä ravintolasta löytyy. Jos haluat täysin erilaisen baarielämyksen, mene Skånegatanille. Suosittelen aivan ehdottomasti!
Tunnisteet: meno ja meininki, Ruotsi
Terveisiä Tukholmasta!
Olin viikonloppuna poikaystäväni työkaverin 30-vuotissyntymäpäiväristeilyllä Tukholmassa. Siis
saaristolaivalla nautimme ruuista ja juomista sekä sivistyneesä seurasta samalla kun kiertelimme vesireiteillä Tukholman saaristossa. Alkudrinkin nautimme takakannella ja ei voinut kuin ihailla ruotsalaisten nuorten aikuisten minglaustaitoja. Ei jääty juttelemaan omien kavereiden kanssa, vaan kierreltiin ryhdikkäästi esittelemässä itsensä niille, jotka eivät vielä olleet tuttuja.
Ruokapöydässä istuimme istumajärjestyksen mukaisesti eli niin, että pariskunnat oli erotettu toisistaan, jotta välillä saisi keskustella myös uusien ihmisten kanssa. Skoolaus onnistui sääntöjen mukaan (naiset ensin vasemmalle - nyökkäys - oikealle - nyökkäys - eteen - nyökkäys, miehet tietysti vastakkaisessa järjestyksessä ja sitten vielä sama kierros kun hörppy on otettu), lukuunottamatta joitakin nuorikkoja. Ei
kil-kil-kil keskellä pöytää kaikkien pöytäseuralaisten kanssa vaan kunnon kontaksti lähellä istuviin.
Minun makuuni aterioinnin keskeytti ehkä liian monta puhetta ja laulua, haluaisin niin kovasti syödä herkullisen ruuan ennen kuin se ehtii kokonaan jäähtyä. Jo jatkuva seurusteleminen hidastuttaa syömäprosessia tuntuvasti.
Mutta siis mukavaa oli.
Menopaussin tavoin Nainen valitsee saaristolaislaivallekin korkeimmat korkokenkänsä ja melkein liukastelee kannella. Toisaalta joukossa oli myös liehuvahelmaisia mekkoja, joita merituuli lennätti ja pyöritti hauskasti. Yksinkin parka ei päässyt tupakalle koko risteilyn aikana, koska hame olisi siinä touhussa ollut liian pahasti tiellä. Vähältä piti etten valistanut heitä pirkkaniksillä, jossa kehoitettiin kiinnittämään liuhuvan hameen helmaan kauniita pöytäliinapainoja. Mielummin sellaisia jotka sopisivat yhteen kenkien kanssa.
Korkokenkäni aiheuttivat tuskaa myös, kun kiirehdimme laivalle vanhan kaupungin läpi. Voitte oikeasti vain kuvitella, miten 8 cm korot ja mukulakivikatu sopivat yhteen...
Purjehduksen jälkeen parkkeerasimme
Riddarholmenin eteen ja tanssi jatkui pitkälle yli puolen yön
kaupungintalon ja
vanhan kaupungin toimiessa komeina taustamaisemina. Ja jatkot vanhassa kaupungissa ullakkohuoneistossa. Tämä alkaa ehkä jo lähennellä hehkutusta, mutta on se vaan niin kummallista, että tällaisen pikkukaupungin tytön tie on vienyt edes kerran elämässään hienoihin juhliin.
Tunnisteet: meno ja meininki, Ruotsi
Ukkonen!
Huippua, kesän ensimmäinen ukonilma! Lisäksi myös sataa kaatamalla, mitä on mukava katsella näin sisältä toimiston ikkunasta. Ja samalla tarkastella, minkälaisia reaktioita ihmisille tulee vaaran uhatessa. Ihan oikein rakeitakin räiski.
Tunnisteet: meno ja meininki
Huomenta, partioliike täyttää 100 vuotta!
Tämä tyttö ei kauheasti harrasta yöjuoksuja ja niinpä olin innoissani lähdössä lauantain grillijuhlien jälkeen katsomaan baarielämää. Kun tupakointikieltokin on voimassa. Baari johon päädyimme oli kuitenkin valitettavasti vain puolisavuton tai sitten aika monet polttivat siellä laittomasti. Sinnittelin paikalla kello kolmeen ja raahustin kotio. Oli Jännää kun siihen aikaan yöstä oli porukkaa kaduilla kuin normaalina sunnuntaina, mikä on ihan kohtuullisen paljon kotikylässäni. Hieno fiilis, oli niin valoisaakin.
Aamulla fiilis ei ollutkaan niin mukava, kun
partiolaisten 100-vuotisjuhlakulkue kulki ikkunani alta ja niillähän oli tietysti rummut ja päristimet mukana,
puhumattakaan lauluista ja
iskulauseista. Tuli ihan absurdi ja akuankkamainen fiilis, voin ihan sieluni silmin nähdä sen sarjiksen jossa Aku pomppaa sängystä ylös metrin verran kun joku lyö semmoista isoa kannettavaa rumpua ikkunan alla. Näettekö tekin saman? Klassikkoainesta. ONNEKSI pääni ei jyskyttänyt samaan tahtiin.
Muutenkin niitä pyöri kaupungilla tuhansittain.
Mustapukuiset jäivät auttamatta vähemmistöksi, mutta sinänsä hauska
kohtaaminen.
Tunnisteet: meno ja meininki
Tappaako kuluttaminen?
KinkyAfro kirjoittaa taas terävästi, tällä kertaa
Virginian massamurhasta ja sen yhteydestä kulutusyhteiskunnan kritiikkiin. Teon tekijä
Cho Seung-Hui nimittäin sanoi jäähyväisviestissään:
”You had everything you wanted. Your Mercedes wasn’t enough, you brats. Your golden necklaces weren’t enough, you snobs. Your trust fund wasn’t enough. Your vodka and Cognac weren’t enough. All your debaucheries weren’t enough. Those weren’t enough to fulfill your hedonistic needs. You had everything.”
Nimimerkki Pucko kommentoi edelliseen kääntämällä viittaukset kohti Ruotsia:
”You didn´t have everything you wanted. Your Volvos wasn’t enough, you fools. Your radhustrea with biltak weren’t enough, you Håkans. Your 21500 cronor salary wasn’t enough. Your Spendrups and Larsen VSOP weren’t enough. All your HM clothes weren’t enough. Those weren’t enough to fulfill your hedonistic needs. You had nothing.”
Olinko minä ja tutkimus sittenkin väärässä siitä, voisiko jotain vastaavaa tapahtua myös Ruotsissa. Niin ja mitenkäs meillä mahtaa olla Suomessa?Lue myös Per Writénin postaus
samasta aiheesta.
Tunnisteet: meno ja meininki, Ruotsi
