Sunnuntaitanssit
Niin ja kukapa olisi myöskään uskonut, että olin eilen Tanssiravintolassa katsomassa tangokuningas Tomi Markkolaa ja pääsin tanssilattialle pyörähtelemäänkin pari kertaa (yritin olla niin huomaamaton kuin mahdollistan, sillä tiedostan taitojeni rajallisuuden :) ). No, ehkä tämä on todennäköisempää, koska olen aika tykännyt tanssimisesta ja käynyt Laivallakin jo vähän treenaamassa. Ikärakenne oli kuitenkin vanhahko enkä viihtynyt valomerkkiin asti. Tulipahan kokeiltua ja testattua foksi-Tomin charmi! Jätin tanssilattian oikeastaan hitaan valssin jälkeen, en lainkaan ymmärtänyt, miten sitä olisi pitänyt tanssia. Ajattelin, että ensi kesänä voisi Kaupungissa käydä tangokurssilla, mutta pitää kai ottaa enemmänkin niitä tunteja…
Back to Finland!
Ehkä kaikkein konkreettisimmin tämän Suomeen paluun huomaa ruokakaupassa. Kaupan maitohylly notkuu uusia hylajugurtteja ja tuoretta hylamaitoa, mikä ilahduttaa kovasti laktoosivammaista. Juustohylly tulee taas käytyä moneen kertaan läpi ennen kuin matkaan tarttuu mitään maistuvaa (aloitan silti aina vanhalla kunnon edamilla, tuolla raikkaan mauttomalla juustolla lapsuudesta). Syön jo toista roppostani
mämmiä. Ja pinaattilettuja pitää myös saada.
Toinen on sitten televisio. Rakastan
puoli yhdeksän uutisia ja kaipaan niitä Suomesta poissa ollessani! Siinä on onnistuttu yhdistämään hienosti monipuolisuus, ammattitaitoisuus ja kiinostavuus. Eilenkin ylpeänä katsoin miten
Lennart Merelle omistettiin yli viisi minuuttia uutisaikaa, hienoa että huomioimme naapurimaan entistä presidenttiä. Ja tämä ilman ironiaa...
Yllätyksenä puolestaan tuli Music TV:n suomenkieliset viihdeuutiset ja tekstitykset, mistä nuoret enää oppivat englantia?! No netistä tietysti. Suomalaista Baaria en ole vielä ehtinyt/jaksanut katsoa, joku ilta täytyy sivistää itseään. Vaikka odotukset eivät kyllä ole kovin korkealla. Ruotsissa sarja synnytti monia pikkukändiksiä, toivottavasti ei Suomessa.
Maailman rasittavin...
...
lahja ystävältä. Älä kokeile kiireisenä!
