Misokeitto
Yritin eilen tehdä misokeittoa seuraavalla reseptillä:
½ l vettä
1 porkkana
(muutama suikale wakame-merilevää
(käytin ihan vähän Clearspring'in Green nori flakes))
3 rkl miso-tahnaa
(käytin Sanchi'n Hatcho Miso'a)1/4 purjo
100 g tofua
(käytin suomalaista aito tofua (maustamaton))Keitosta tuli pahaa, vaikka olen yleensä tykännyt ko. keitosta. Missäköhän oli vika?
Kokeilin ekaa kertaa tehdä itse japanilaista, vielä on paljon oppimista...
Katusoittaja
Oi mitä luksusta elämäni täällä keskustassa onkaan... Pystyn kuulemaan sisälle asti katusoittajan kauniit sävelet. Pitäisi melkein mennä heittämään lantti kiitokseksi!
Kevään merkki
On toisaalta kurjaa nähdä kun tienpenkkojen lumivallit muuttuvat vähitellen mustiksi, mutta toisaalta nautin katsella puroja jotka virtaavat katujen vierillä. Mitä pikemmin ja enemmän virtaa on, sitä nopeammin talvi vaihtuu kevääksi ja vaivalloinen välikausi, vaihettumisaika on ohitse. Seuraan miten kadut vapautuvat päivä päivältä enemmän jäästä ja kuivia paikkoja alkaa pikkuhiljaa pilkottaa seinän vierustoilta alkaen.
Lapsuudenkodissani kevään tuloa pystyi ihan konkreettisesti edistämään hakkaamalla jäätä palasiksi kotipihan isolta laatoitukselta. Jään reunasta pystyi lohkomaan palasia niin että aurinko pääsi kuivattamaan paljastunutta aluetta. Päivä päivältä laatoitusta tuli enemmän esiin ja kevät ja lumettomuus/jäättömyys oli lähempänä. Enää ei tarvinnut liukastella.
Ihmisen luonteeseenhan kai kuuluu jonkinlainen jako eri elämänkausiin. Elämänkausien siirtymistä seuraavaan korostetaan erilaisilla rituaaleilla yhteisön yhteisillä tapahtumilla, joka samalla vahvistaa yhteisöllisyyttä ja kuulumista elämän kiertoon, jonkinlaiseen jatkuvuuteen. Kevätjäiden särkeminen oli oikeastaan aika hyvä tällainen riitti eli kahden vuodenajan välinen siirtyminen. Talvi jää samalla taakse kun heittelee jäitä syrjään ja keväälle tulee tilaa kuivalle lämpenevälle pinnalle. Oli sitä niin viisas lapsena.
Tupakattomien kahviloiden ja baarien puolesta!
Joku asia missä ruotsalaiset (+norjalaiset, irlantilaiset jne.) ovat suomalaisia edellä, on se että Ruotsissa ei enää saa tupakoida baareissa ja ravintoloissa. Se on kuulkaa uskomattoman mukavaa, kun baari-illan jälkeen ei tarvitse pistää vaatteitaan suoraan tuulettumaan tai pesuun tai haistella seuraavana aamuna tupakalta haisevia hiuksiaan. Enkä ainakaan huomannut että baareissa käyvä porukka olisi jotenkin vähentynyt kiellon myötä. Ollaan kaverien kanssa Suomessa juteltu, että alkaisimme suosia tapaamissamme juuri savuttomia paikkoja. Voisin suorastaan alkaa raportoimaan tilanteesta myös tässä blogissa ja toisaalta, jos jollain on tiedossa suurkaupungeissamme (Tre, Tku, Hki) hyviä savuttomia baareja, jotka olisivat auki myöhempään illalla, niin pistäkääpä tietoa tännepäin. Mustalle listalle pääsee heti ainakin
kahvila Valo Tampereen Puutarhakadulla, joka muuten olisi ihan miellyttävä ja tarjonnaltaankin mukava café, mutta tupakansavu leviää kyllä pahasti myös savuttomalle puolelle.
Duha
Kauhea nuha päällä. Niinkuin muutamalla muullakin. Makuaistikin on kadonnut; tänään lounaalla valitsin tietoisesti kasvisosekeittoa, koska se ei kuitenkaan maistusi juuri miltään. Tänään se vain
tuntui pehmeältä, leipä oli kovempaa. Piimää juodessa tuntui jonkinlainen hapan vivahdus, luultavasti se oli vain mielikuvaa.
Runollisena
Runoraati -ohjelma on aika hienosti keksitty tapa tuoda runot tavallisen kansan korville.
Viime kerrallakin
Eino Santanen: Mainos asuntolainasta (kirjassa Merihevonen kääntää kylkeään) tuntui ajattelevan samoja uria kuin minäkin.
Lisäksi pitää tietysti mainita
Heli Laaksosen Sulavoi, joka on juuri julkaistu. Pitää käydä hankkimassa niin pian kuin mahdollista!
