12.10.07

Katuväkivaltaa

Suomeenkin asti on varmaan kantautunut ainakin pikku-uutinen viime perjantai-iltana Tukholmassa tapahtuneesta pahoinpitelystä, jonka 16-vuotias uhri kuoli seuraavana päivänä vammoihinsa. Nuoret olivat olleet 15-vuotiaan tytön isoissa (100 hlö) syntymäpäiväbileissä. Loppuillasta oli syntynyt kränää muutaman pojan välille, minkä seurauksena yksi poika oli lähtenyt juoksemaan pakoon ja 3-4 hänen peräänsä. Läheisessä puistossa poika oli kaadettu ja hänet oli pahoinpidelty kuoliaaksi. Alkoholillakin oli osuutta asiaan, sillä champpista oli juotu.

Tapahtuma on saanut valtavaa huomiota lehdissä sekä tietysti myös Facebookissa, jonka viime aikojen suosituin ruotsalaisryhmä. Vain muutamassa päivässä Bevara oss från gatuvåldet -ryhmään on liittynyt yli 80 000 jäsentä. Miksi? Eikö Ruotsissa ole muuten lainkaan katuväkivaltaa, voisi ulkopuolinen kysyä. Tämä tapaus poikkeaa muista siinä, että sekä uhri että epäillyt ovat rikkaita yläluokkaan kuuluvia poikia. Todisteena on muun muassa erään epäilyn Prada-merkkiset tennarit, joista nyt tehdään DNA-testit.

Mietin miksi tätä ylipäätään kutsutaan "katuväkivallaksi", eikö kampanjoiden tulisi mielummin kuulua "Stoppa ungdomsdumhet" tai "Bevara oss från fyllevåldet". Oma määritelmäni katuväkivallalle olisi ehkä enemminkin sellaiset sattumanvaraiset väkivallanteot, joita tapahtuu nakkikioskijonoissa, McDonaldsin edessä, syrjäisillä kävelytieosuuksilla. Ylipäätään niin että uhri ja tekijä tuskin tuntevat toisiaan. Ajattelin, että Tukholman tapauksessa kyseessä olisi juopuneista nuorista, jotka alkavat kiistellä onko Djurgården vai AIK parempi joukkue ja ymmärtämättään tönäisevät kaveria vähän liian lujasti.

Luin kuitenkin tänä aamuna joitakin lehtijuttuja aiheesta ja näyttääkin siltä, että epäillyt ovat aikaisemminkin harrastaneet väkivaltaista käyttäytymistä ja muun muassa sopineet joukkotappelusta naapurikaupungin poikien kanssa ja olleet mukana jalkapallohuligoinnissa. Nyt ihmettelen enää, miksi yläluokkaisilla pojilla on tarvetta tämänkaltaiseen oikean elämän Fight club-toimintaan. Tai laajemminkin, mitä oikeastaan on tämä rikkaiden kersojen so called life, jossa järjestetään kosteita illalliskutsuja 15-vuotissyntymäpäivillä, johon 'parhaimmat' saapuvat omalla limusiinilla. Ja myöskin sitä, miksi tarvitaan yläluokkainen uhri ennen kuin tällainen asia saa suurempaa julkisuutta? Eikö lähiöiden maahanmuuttajanuorista saa riittävän hyviä tarinoita?

Puistelen päätäni ja olen tullut jo varmaan niin vanhaksi, etten enää ymmärrä tämän päivän nuoria. Suomi tuntuu taas ihanan "takapajuiselta" tässä asiassa. Vai onko asia sittenkin toisinpäin; muistan omilta kouluajoiltani esitelmöijiä, jotka kertoivat kouluväkivallan seurauksista karmeiden kuvien avulla. Muistan edelleenkin muutaman kuvan ja tarinan, esimerkiksi sen kun joku oli joutunut syömään ravintonsa pillillä ties kuinka kauan kun hammaskalusto oli mennyt tohjoksi. Muistaako kukaan muu näitä esitelmiä? Ruotsissa vastaavia kampanjoita ei ainakaan suppean gallupin mukaan ole ollut.

Joka tapauksessa kuolleelle pojalle järjestetään tänään iso manifesti ja minuutin hiljainen hetki klo 17 eli Suomen aikaa klo 18. Ihan pian siis. Osallistukaa, jos olette katuväkivaltaa vastaan, kuuluu haaste.

Tunnisteet: , ,

 

6.10.07

Taiteiden yö, Tukholma

Taiteiden yö Tukholmassa on melkein kuin Suomessakin, mutta kaikki tapahtumat löytää saman katon alta, Suomi-instituutista. Funktio on kuitenkin sama: samalla kuin kulttuurinnälkäisimmät istuvat kuuntelemassa kehuttua monologi-performanssia, toiset seurustelevat tai tukholmaksi minglaavat, vanhojen ja uusien tuttujen kanssa. Ja joivat viiniä muovimukeista ja olutta suoraan tölkistä.
Vaikka kuulun jälkimmäiseen joukkioon, näin silti erinomaisen viihdyttävän Circo Aeron ja Tommy Tabermanin (vaikkakin vasta esityksensä jälkeen) sekä tietysti Tuomari Nurmion tangorock-konsertin. Ja oli kyllä ihan nimensä veroinen keikka, harmitti vain kun ei ollut tanssiseuraa. Maestro itsekin kehoitti useaan otteeseen yleisöä mukaan tanssimaan, mutta ruotsinsuomalaiset eivät ole tuntuneet perineen kantasuomalaisten tangogeeniä. Ehkä se on sittenkin ympäristödeterministinen. Hieno konsertti kuitenkin ja myöhemmin Tuomari tuli vielä samaan kulmakapakkaan jatkoille kuin oma porukkamme.

Oli jotenkin jännä olla ulkomailla suurkaupungissa, mutta silti olla suomalaisten ympäröimänä. Turvallista ja helppoa. Vaikken ollut tavannut seuraani aikaisemmin, joukossa oli silti monia tuttuja kasvoja: mukana oli peräti kolme uutistenlukijaa SVT:n suomenkielisistä uutisista. Loput porukasta olikin sitten sisuradiolaisia ja jopa minulta kysyttiin neljän eri henkilön toimesta halukkuudestani kertoa omasta tutkimusaiheestani radiossa! Tai sitten tästä bloggaamisesta... Ja minähän kertoisin tutkimuksestani kenelle vain, joka vaikuttaisi kiinnostuneelta.

Tunnisteet: , , ,