Tänään hiihdettiin Ruotsissa taas Vasaloppet ja voitto meni ruotsalaiselle hiihtäjälle. Voittojuhlissa soitettiin sitten tietysti kansallislaulu, joka toi mieleeni ajatuksia, joita kehittelin edelleen tiskatessa. Analysoin mielessäni erityisesti kertosäettä, joka on häpeäkseni laulun ainut kohta, jonka sanat osaan ulkoa. Jag vill leva jag vill dö i Norden. Tällainen nordisti kuin minä pystyy hyvin allekirjoittamaan tuon ajatuksen. Kolme ensimmäistä säkeistöä menee ilman mainintaa Ruotsista, sitten sanoittaja lienee havaihtunut mihin tarkoitukseen tekstiä ollaan luomassa.

Mietin miksi näin. Kuuluuko tämäkin jollain tavalla ruotsalaiseen mentaliteettiin, jossa Ruotsi ei sinänsä merkitse muuta kuin ystävällistä maaperää, jonka syleilyyn "kaikki" ovat tervetulleita? Norden=Ruotsi on se, minkä osasia "kaikki" haluavat olla, ja siksi ei ole juurikaan syytä painottaa kansallisuutta, sitä että tässä ollaan erityislaatuisia ruotsalaisia, jotka olisivat nationalistisen innostuneita kansansa erityispiirteistä.

Mikä on maa, jonka kansallishymni mainitsee vasta viimeisessä säkeistössä sen, jota ylistetään? Tämä kuullostaa siltä, että Ruotsi haluaa antaa ulospäin kuvan "The Ultimate Melting Pot"-maisuudestaan. Mutta silti ruotsalainen media kertoo jopa huvittavankin usein, että maa on suurinpirtein maailman paras taas tässäkin ja tuossa asiassa (olen alkanut keräilemään näitä viittauksia, ehkä siis jonain päivänä postaan senkin listan!). Tähän mentaliteettiin ei ole suomalaisena helppo päästä sisälle: minä olen ylpeä suomalaisuudestani ja kannan identitettiäni tietoisena. Puhun ruotsia sillä korostuksella, joka suustani tulee luonnollisesti ulos, mutta kuitenkin on paikallisasukkaan ymmärrettävissä, enkä tietoisesti yritä ruotsalaistua. Onneksi suomi edustaa nykyään Ruotsissa myös luotettavuutta ja rehellisyyttä positiivisessa mielessä, mikä toisaalta saattaa antaa väärän kuvan itsestäni persoonana...

Mahdun mainiosti tähänkin sulatusuuniin ja nautin siitä, että pohjoismainen hyvinvointivaltio toimii vielä kohtuullisesti Ruotsissakin. Voin siis kenties laulaa ainakin kolme ensimmäistä säkeistöä antaumuksella ilman huolta oman identiteettini pettämisestä. En laula Ruotsille vaan pohjoismaisuudelleni! Ehkä olisi kuitenkin aika paneutua tarkemmin tekstin sisältöön, jotten vie eteenpäin sitä suurvaltaideologiaa, joka on edelleen voimissaan Ruotsissa.