Terveisiä kesälomalta...
Vielä tämä viikko on armonaikaa lomailun kannalta (+ 1 viikko elokuun alussa), vaikkei parin viime päivän touhuja voi juurikaan lomailuksi kutsua. Eilen saapui ensimmäinen muuttokuorma uuteen Tukholman kämppään ja siitä lähtien aika on mennyt laatikkoja purkaessa. Tunnen itseni vielä varsin eksyneeksi
tukholmalaiseksi, ruuanhinta kruunuissa tuntuu hirmukalliilta, olen siis reilussa vuodessa onnistunut lahjakkaasti sammuttamaan valuuttalaskimen aivoistani.
Seuraavina päivinä on siis luultavimmin tiedossa hämmästynyttä pohdiskelua "
The capital of Scandinavia":sta.
Tunnisteet: Ahdistus, Ruotsi
Näkökulmia onnellisuuteen
BBC uutisoi tanskalaisten olevan Euroopan onnellisinta kansaa. Artikkelissa kerrottiin myös, mistä tämä saattaa johtua ja ansionsa sai tietysti hyvinvointivaltio ja tanskalaisten realistisen rento elämäntyyli. Onnen valtakuntaa saattaa tietysti kohdata välillä myös synkempiä hetkiä:
"If 5% of trains are running late it is a political problem."
Valitettavasti
Barkley Rosser paljastaa mahdollisen todellisen syyn:
"My observation of Scandinavians is that there is a certain tendency to conformism and a certain almost guilty sense that one should be happy. So, people say that they are, even though they have these high alcoholism and suicide rates. Who really knows? Some of those latter problems are apparently associated with the seasonal affect disorder happening in the long and dark winters.
But then, if they are getting all that depressed in winters, are they all that happy?"
BBC:n artikkelia koskevaan keskusteluun on osallistunut myös Varsinais Suomen ZeiZei , joka haluaa kertoa, kuka tulikaan toiseksi ja kertoa kunnon perustelut Suomen sijoitukseen. Samalla hän paljastaa, että suomalaiset ovat ainakin rehellisintä kansaa Euroopassa:
"Finland came second, you see. Pretty good ranking for the unhappiest place I know. We have huge rates of unemployment (about double the governement figure), extremely high taxes and very little to show for it. Our wages are usually half those of the British. I've seen most European countries and the Finnish standard of life lags well behind most industrial countries."
JJ, Varsinais Suomi, Finland
Tunnisteet: Ahdistus, pohjoismainenhyvinvointivaltiollisuus, Suomalaisuus
Hopean määritelmä
Wikipediassa on vielä jonkin aikaa (ennenkuin Isoveli sen poistaa) ihan mielenkiintoinen hopean määritelmä:
Tunnisteet: Ahdistus, Suomalaisuus
Itkettää
"Jos ei ole varaa ostaa paneeliverhotankoja, voi verhon laittaa nipsuilla kiinni ja laittaa nipsuihin myös verhojen levyisen palasen vahvaa kartonkia tai pahvia. Pysyy suorassa ja helppo liikuttaa!"
"Leikkaa mainoksista ja kirjeistä nimesi ja osoitteesi. Uusiokäytä esimerkiksi kirjeissä tai nimikoidessasi jotain."
Tai jotain.
Samalla kerralla näin myös
niksit trendikkään juotavan jugurtin tekemiseen sekä vihdan sitomiseen akkuporakoneen avulla. Mikä lie näiden
ankeuden aste? Pahviverhoille antaisin itse noin 8 timoteeaamikkosta ja saman verran mikkoalataloja osoitelappujen leikkaajille.
Tunnisteet: Ahdistus, Niksologia
Karu paluu arkeen.
Kaksi mukavaa viikkoa Lapissa lappilaisen ystävällisyyden ja hauskan huumorin ympäröimänä vaihtuvat etelän arkeen.
Kämppä on kaaoksessa kun eilen yritin pakata talvivaatteita piiloon ja kaivaa kesävaatteita esille tässä helleaallossa. Aamulla olisin mielelläni pyöräillyt töihin, mutta joku kekseliäs oli tyhjentänyt poissaoloni aikana pyöräni takakumin. Lupaan etten enää seuraavan elämäni nuoruudessa tyhjennä kenenkään pyöränkumeja. Se on tyhmää.
Kalenteri unohtui kotiin. Niinpä en hoksannut, että yksi tapaaminen oli siirretty huomiseksi. Matkalla tapaamiseen olin ajatellut hakea kirjastoon pääsiäisen aikana tulleet lainat, mutta kirjastokorttikin oli jäänyt kotiin.
Pistäkääpä paremmaksi töihinpaluuangstianne.
Ja laulakaa mukana "Pakkanen, siitä suomalaiset tykkää, pakkanen, ..." Eikö olekin ihanaa, että huomenna taas viilenee?
Tunnisteet: Ahdistus
Ymmärsin tänään että rintaa ahdistava tunne johtuu luultavimmin siitä, että kuukausia kestäneet työkiireet alkavat helpottaa ja tämän viikon kalenterini näyttää yllättaen tyhjältä. Mitä nyt tekisin? Kaikki ne asiat jotka olen listannut kiireen keskellä tehtäväksi joskus muulloin? Mutta mikä niistä pitäisi valita? Olenko enää edes tärkeä kun kalenterissani on tilaa? Eikö kukaan enää halua minua? Olenko joutunut "piirien" ulkopuolelle? Kotiin kävellessäni yritin miettiä kovasti "Ihanaa päästä kotiin renteoutumaan", tekemään ei-mitään-erityistä, mutta samaan aikaan mietin pitäisikö sittenkin lähteä tanssimaan vai joogaan, jotta iltaohjelma tulisi suoritettua. Sairasta.
En oikein tiedä ratkaisua tai uutta ajattelutapaa tähän ongelmaan. Onko muilla vastaavia kokemuksia ja miten niistä selvisitte?
Tunnisteet: Ahdistus
