I-raamattu
Tänään Ruotsissa jatketaan maailman ehkä kuuluisimman elokuvaohjaajan muistelua, mutta onneksi postiluukuista kolahtanut IKEA-katalogi piristää erityisesti niiden mieltä, joita kulttuurielämä ei kauheasti liikuta.
Viime viikon perjantaina erilaiset
ilta- ja ilmaisjakelulehdet (tai
siis oikeammin:
kaikki lehdet) arvioivat, minkälainen tämä uusi kataloogi nyt sitten on. Mokomat olivat saaneet sen jo pari päivää etukäteen. Uusi katalogi on Metron trendiekspertin mukaan hieman erilainen kuin aikaisemmat: siinä on vähemmän motivointikuvia eikä niin paljon nuoria ihmisiä kuvissa. Työhuone on kuitenkin aikaisempaa isompi ja kompleksisempi, kun taas muut huoneet ovat pienempiä ja intiimimpiä. Sen sanoma julistaa kotona vietettävän arkielämän merkitystä. Vaikka uutuuksia on peräti yli 1000, "eyecatcher"eita ei ole juurikaan. Koti on rustiikkisen 70-lukulainen väreinään keltainen, vihreä ja ruskea.
Kaikkihan tietävät, että kyseinen opus on maailman suurilevikkisin opus, mutta sen merkitys ruotsalaisille ei ainakaan minulle ollut selvä. Netin keskustelupalstat ja
blogit täyttyvät asiaa koskevista kommenteista:
"Varför låg det en ikea katalogen á 2008 i pappersinsamlingen här i huset. Den har väl inte skickats ut än? Det kanske bor någon ikea-katalog-tryckar-person här i huset. ..."
"Fredrik Lindström menar att svenskarna litar på Ikea som vi litar på staten. Där tror jag att han har fel. Men i jämförelse med staten så har kanske Ikea gjort mer för att uppdatera bilden av Sverige och den svenska identiteten."
"Katalogen sägs vara i faggorna nu. Äntligen lite ordning och reda."
"Jag gick hem från jobbet igår på grund av sjukdom. Sov bort mest hela gårdagen, men idag har jag orkat vara vaken lite granna. När jag precis var ute med pudlarna såg jag att brevbäraren kommer med IKEA-katalogen! Längtar sjukt mycket. Är inte det lite konstigt? Men jag tycker IKEA är väldigt intressant och roligt. ... Hoppas hoppas att brevbäraren kommer snart, helst NU! Hon var bara 3 hus ifrån, hur länge måste jag vänta egentligen..."
Ja jos koto-Suomessa alkaa harmittamaan, ettei tämä postinkantajien kauhu kolahtanut omaan postilaatikkoon, sama informaatio on ollut jo jonkin aikaa selattavissa
yhtiön kotisivuilla. Että se siitä uutistapahtumasta.
Tunnisteet: Ruotsi
Tukholman (tähän saakka) ERILAISIN baarielämys
Olin lauantai-iltana tapaamassa kavereitani kesälomien jälkeen ja päädyimme ravintolaan nimeltä
Koh Phangan, osoitteessa Skänegatan 57. Oven päällä luku kyllä Same same but different, mikä kuvaakin baaria parhaiten. Sanoisin suorastaan
very different. Sisällä on nimittäin täysin aidonoloinen thaimaalainen ravintola (vaikken olekaan ikinä käynyt ko. maassa...). Sisustuksessa on käytetty paljon bambua ja viidakkomaisen vihreää. Tavallista tuolien sijasta istutaan lankkupenkeillä ja korituoleilla. Aivan uskomatonta. Ja kaiken kruunaa taustalla kuuluva täysin epätrendikäs turistiteknojumputus, josta ei edes ymmärrä ärsyyntyä. Vaikea edes kuvailla kaikkea hullunhauskaa, mitä ravintolasta löytyy. Jos haluat täysin erilaisen baarielämyksen, mene Skånegatanille. Suosittelen aivan ehdottomasti!
Tunnisteet: meno ja meininki, Ruotsi
Suurkaupunkielämän ylistys
Ensimmäinen viikonloppu Tukholmassa tarjosi upeaa auringonpaistetta ja suurkaupungin mahdollisuuksia. Lauantai meni eteläamerikkalaisella kesäfestivaalilla yhdessä muiden latinojen kanssa, eli kansanmusiikkia ja -tansseja Perusta, Boliviasta, Equadorista... Vanhat reissumuistot palasivat taas mieleen, erityisesti kun pääsin melkein maistamaan
Inca Kolaa, josta on
sanottu "Looks like piss, tastes like bubble-gum", mutta mielikuva voitti tällä(kin) kertaa makuelämyksen.
Muitakin makuelämyksiä oli tarjolla:
chorizoa, argentiinalaisia grilliherkkuja, chileläisiä piirakoita ja leivonnaisia, perulaista kanaa ja chevitzeä. Ja näiden melko turvallisten grillattujen herkkujen sijaan minäpä halusin
cevicheä, sitruunamehun avulla kypsytettyä kalaa (ja tässä tapauksessa myös äyriäisiä), joten en kyennyt silloin joskus Perussa maistamaan
suola-sokeriliuosdieettini takia. Välillä täytyy elää vaarallista elämää!, mutta enpä tullut tällä kertaa kipeäksi. No, toisaalta makuelämyskään ei ollut kovin erikoinen, tosin huomattavasti parempi kuin yritykseni itse valmistaa ko. ruokalajia suomalaisesta siiasta...
Chileläinen marenki-voitaikinaleivos sen sijaan oli hyvä, samoin seuralaiseltani maistama chorizo. Kaikki kunnia campingeille, mutta kehottaisin joskus maistamaan myös oikeaa makkaraa!
Kaunis Tukholma
Olen vieraillut Tukholmassa paljon ja usein. Nuorempana kävimme aina kauden jälkeen joukkueen kanssa virkistysmatkalla "päivä Tukholmassa"-risteilyllä. Kävimme ainakin
kuninkaanlinnassa Tukholman ulkopuolella ja
Gröna Lundissa ja ööh.. Drottningatanilla. Myöhemmin oli vuorossa loppukesän aleshoppailureissut,
Vattenfestivalit ja niin edellen. Viimeiset kuusi vuotta olen reissannut Tukholman kautta lähes aina matkalla Ruotsista Suomeen.
Joten minähän
tunnen Tukholman hyvin. Mukava shoppailukaupunki (Drottninggatan riitti kunnes kaikki sen ketjut tulivat Suomeenkin ja alennusmyynnit olivat eri tasoa kuin Suomessa: ei 30 % alennuksia vaan samantien -60 % uloskantohinnoin),
Östermalmilla oli mukava käydä katsastamassa luksusta,
Söderissä puolestaan pop&rock-trendikkäitä. Gröna Lundin laukkakilpailupeliä ei Särkänniemen delfiinikisa ikinä voita. Paljon kauniita rakennuksia, kansainvälistä meininkiä. Olo oli kuitenkin aina hieman ulkopuolinen, kaupunki vaikutti pinnalliselta toisin kuin minun ruotsini
Skånessa, tuo
vehreä ja
veikeästi puhuvien
ihmisten maa
ilman mainittavia
korkeuseroja.
Nyt, kun olen asunut kaupungissa reilun viikon, ymmärränlähinnä jo sen, että omat tietoni Tukholmasta olivat pinnallisia, eikä niinkään itse kaupunki. Olen täysin ihastunut vihreään kaupunkiin, jossa meri on aina lähellä. Paljon puistoja, joissa ihmiset oikeasti kokoontuvat ja kauniita siltoja, joiden päässä on taas toisenlainen kaupunginosa. Suurin osa kohtaamistani tukholmalaisista on aivan tavallisia ihmisiä kotikaupungissaan eivätkä suomalaisia arvostelevia
ebbavonsydoweita. Ihmisiä kokoontuu arki-iltoinakin tapaamaan toisiaan ulkona kevyissä tunnelmissa. Eikä ravintoloissa saa tietenkään polttaa!
En ole vielä käynyt "keskustassa", jos ei lasketa nopeaa visiittiä lähimmässä Skatteverketissä Söderillä, kun kävin rekisteröimässä itseni tukholmalaiseksi. Eli äidille terveisiä, olen kiertänyt vaatekaupatkin kaukaa! ;)
Ruotsissa muuten ei saa tarjoilla alkoholia, jos ravintolassa ei tarjoilla myös lämmintä ruokaa. Esim. italialainen salaattibaari ei voi tarjolla salaatin kanssa italialaista valkoviiniä. Eihän meillä Suomessa ole enää tällaista?
Terveisiä kesälomalta...
Vielä tämä viikko on armonaikaa lomailun kannalta (+ 1 viikko elokuun alussa), vaikkei parin viime päivän touhuja voi juurikaan lomailuksi kutsua. Eilen saapui ensimmäinen muuttokuorma uuteen Tukholman kämppään ja siitä lähtien aika on mennyt laatikkoja purkaessa. Tunnen itseni vielä varsin eksyneeksi
tukholmalaiseksi, ruuanhinta kruunuissa tuntuu hirmukalliilta, olen siis reilussa vuodessa onnistunut lahjakkaasti sammuttamaan valuuttalaskimen aivoistani.
Seuraavina päivinä on siis luultavimmin tiedossa hämmästynyttä pohdiskelua "
The capital of Scandinavia":sta.
Tunnisteet: Ahdistus, Ruotsi
