4.4.06

Kevään merkki

On toisaalta kurjaa nähdä kun tienpenkkojen lumivallit muuttuvat vähitellen mustiksi, mutta toisaalta nautin katsella puroja jotka virtaavat katujen vierillä. Mitä pikemmin ja enemmän virtaa on, sitä nopeammin talvi vaihtuu kevääksi ja vaivalloinen välikausi, vaihettumisaika on ohitse. Seuraan miten kadut vapautuvat päivä päivältä enemmän jäästä ja kuivia paikkoja alkaa pikkuhiljaa pilkottaa seinän vierustoilta alkaen.

Lapsuudenkodissani kevään tuloa pystyi ihan konkreettisesti edistämään hakkaamalla jäätä palasiksi kotipihan isolta laatoitukselta. Jään reunasta pystyi lohkomaan palasia niin että aurinko pääsi kuivattamaan paljastunutta aluetta. Päivä päivältä laatoitusta tuli enemmän esiin ja kevät ja lumettomuus/jäättömyys oli lähempänä. Enää ei tarvinnut liukastella.
Ihmisen luonteeseenhan kai kuuluu jonkinlainen jako eri elämänkausiin. Elämänkausien siirtymistä seuraavaan korostetaan erilaisilla rituaaleilla yhteisön yhteisillä tapahtumilla, joka samalla vahvistaa yhteisöllisyyttä ja kuulumista elämän kiertoon, jonkinlaiseen jatkuvuuteen. Kevätjäiden särkeminen oli oikeastaan aika hyvä tällainen riitti eli kahden vuodenajan välinen siirtyminen. Talvi jää samalla taakse kun heittelee jäitä syrjään ja keväälle tulee tilaa kuivalle lämpenevälle pinnalle. Oli sitä niin viisas lapsena.