Aina Siellä Missä En Ole

Terveisiä Tukholmasta!

Olin viikonloppuna poikaystäväni työkaverin 30-vuotissyntymäpäiväristeilyllä Tukholmassa. Siis saaristolaivalla nautimme ruuista ja juomista sekä sivistyneesä seurasta samalla kun kiertelimme vesireiteillä Tukholman saaristossa. Alkudrinkin nautimme takakannella ja ei voinut kuin ihailla ruotsalaisten nuorten aikuisten minglaustaitoja. Ei jääty juttelemaan omien kavereiden kanssa, vaan kierreltiin ryhdikkäästi esittelemässä itsensä niille, jotka eivät vielä olleet tuttuja.

Ruokapöydässä istuimme istumajärjestyksen mukaisesti eli niin, että pariskunnat oli erotettu toisistaan, jotta välillä saisi keskustella myös uusien ihmisten kanssa. Skoolaus onnistui sääntöjen mukaan (naiset ensin vasemmalle - nyökkäys - oikealle - nyökkäys - eteen - nyökkäys, miehet tietysti vastakkaisessa järjestyksessä ja sitten vielä sama kierros kun hörppy on otettu), lukuunottamatta joitakin nuorikkoja. Ei kil-kil-kil keskellä pöytää kaikkien pöytäseuralaisten kanssa vaan kunnon kontaksti lähellä istuviin.
Minun makuuni aterioinnin keskeytti ehkä liian monta puhetta ja laulua, haluaisin niin kovasti syödä herkullisen ruuan ennen kuin se ehtii kokonaan jäähtyä. Jo jatkuva seurusteleminen hidastuttaa syömäprosessia tuntuvasti.

Mutta siis mukavaa oli. Menopaussin tavoin Nainen valitsee saaristolaislaivallekin korkeimmat korkokenkänsä ja melkein liukastelee kannella. Toisaalta joukossa oli myös liehuvahelmaisia mekkoja, joita merituuli lennätti ja pyöritti hauskasti. Yksinkin parka ei päässyt tupakalle koko risteilyn aikana, koska hame olisi siinä touhussa ollut liian pahasti tiellä. Vähältä piti etten valistanut heitä pirkkaniksillä, jossa kehoitettiin kiinnittämään liuhuvan hameen helmaan kauniita pöytäliinapainoja. Mielummin sellaisia jotka sopisivat yhteen kenkien kanssa.
Korkokenkäni aiheuttivat tuskaa myös, kun kiirehdimme laivalle vanhan kaupungin läpi. Voitte oikeasti vain kuvitella, miten 8 cm korot ja mukulakivikatu sopivat yhteen...

Purjehduksen jälkeen parkkeerasimme Riddarholmenin eteen ja tanssi jatkui pitkälle yli puolen yön kaupungintalon ja vanhan kaupungin toimiessa komeina taustamaisemina. Ja jatkot vanhassa kaupungissa ullakkohuoneistossa. Tämä alkaa ehkä jo lähennellä hehkutusta, mutta on se vaan niin kummallista, että tällaisen pikkukaupungin tytön tie on vienyt edes kerran elämässään hienoihin juhliin.

Tunnisteet: meno ja meininki, Ruotsi

 

posted by ASMEO @ 19.6.07