Du gamla, du fria
Du gamla, du fria
Du gamla, Du fria, Du fjällhöga nord
Du tysta, Du glädjerika sköna!
Jag hälsar Dig, vänaste land uppå jord,
Din sol, Din himmel, Dina ängder gröna.
Din sol, Din himmel, Dina ängder gröna.
Du tronar på minnen från fornstora dar,
då ärat Ditt namn flög över jorden.
Jag vet att Du är och Du blir vad du var.
Ja, jag vill leva jag vill dö i Norden.
Ja, jag vill leva jag vill dö i Norden.
Jag städs vill dig tjäna mitt älskade land,
din trohet till döden vill jag svära.
Din rätt, skall jag värna, med håg och med hand,
din fana, högt den bragderika bära.
din fana, högt den bragderika bära.
Med Gud skall jag kämpa, för hem och för härd,
för Sverige, den kära fosterjorden.
Jag byter Dig ej, mot allt i en värld
Nej, jag vill leva jag vill dö i Norden.
Nej, jag vill leva jag vill dö i Norden.
Tänään hiihdettiin Ruotsissa taas Vasaloppet ja voitto meni ruotsalaiselle hiihtäjälle. Voittojuhlissa soitettiin sitten tietysti kansallislaulu, joka toi mieleeni ajatuksia, joita kehittelin edelleen tiskatessa. Analysoin mielessäni erityisesti kertosäettä, joka on häpeäkseni laulun ainut kohta, jonka sanat osaan ulkoa. Jag vill leva jag vill dö i Norden. Tällainen nordisti kuin minä pystyy hyvin allekirjoittamaan tuon ajatuksen. Kolme ensimmäistä säkeistöä menee ilman mainintaa Ruotsista, sitten sanoittaja lienee havaihtunut mihin tarkoitukseen tekstiä ollaan luomassa.
Mietin miksi näin. Kuuluuko tämäkin jollain tavalla ruotsalaiseen mentaliteettiin, jossa Ruotsi ei sinänsä merkitse muuta kuin ystävällistä maaperää, jonka syleilyyn "kaikki" ovat tervetulleita? Norden=Ruotsi on se, minkä osasia "kaikki" haluavat olla, ja siksi ei ole juurikaan syytä painottaa kansallisuutta, sitä että tässä ollaan erityislaatuisia ruotsalaisia, jotka olisivat nationalistisen innostuneita kansansa erityispiirteistä.
Mikä on maa, jonka kansallishymni mainitsee vasta viimeisessä säkeistössä sen, jota ylistetään? Tämä kuullostaa siltä, että Ruotsi haluaa antaa ulospäin kuvan "The Ultimate Melting Pot"-maisuudestaan. Mutta silti ruotsalainen media kertoo jopa huvittavankin usein, että maa on suurinpirtein maailman paras taas tässäkin ja tuossa asiassa (olen alkanut keräilemään näitä viittauksia, ehkä siis jonain päivänä postaan senkin listan!). Tähän mentaliteettiin ei ole suomalaisena helppo päästä sisälle: minä olen ylpeä suomalaisuudestani ja kannan identitettiäni tietoisena. Puhun ruotsia sillä korostuksella, joka suustani tulee luonnollisesti ulos, mutta kuitenkin on paikallisasukkaan ymmärrettävissä, enkä tietoisesti yritä ruotsalaistua. Onneksi suomi edustaa nykyään Ruotsissa myös luotettavuutta ja rehellisyyttä positiivisessa mielessä, mikä toisaalta saattaa antaa väärän kuvan itsestäni persoonana...
Mahdun mainiosti tähänkin sulatusuuniin ja nautin siitä, että pohjoismainen hyvinvointivaltio toimii vielä kohtuullisesti Ruotsissakin. Voin siis kenties laulaa ainakin kolme ensimmäistä säkeistöä antaumuksella ilman huolta oman identiteettini pettämisestä. En laula Ruotsille vaan pohjoismaisuudelleni! Ehkä olisi kuitenkin aika paneutua tarkemmin tekstin sisältöön, jotten vie eteenpäin sitä suurvaltaideologiaa, joka on edelleen voimissaan Ruotsissa.
Tunnisteet: pohjoismainenhyvinvointivaltiollisuus, Ruotsi, Suomalaisuus
Ruotsalainen koulujärjestelmä
Tästä voisi kirjoittaa joka päivä. En ole vieläkään onnistunut pääsemään sisälle, saati sitten ymmärtämään tämän "esimerkillisen" hyvinvointivaltion koulutuspolitiikkaa. Tämäpäiväisessä Dagens Nyheterissä ihmeteltiin taas aukeaman verran sitä, että 62 %:lta Etelä-Ruotsalaisen pikkukaupungin ysiluokkalaisilta puuttuu perustavanlaatuiset tiedot niin sanotuista ydinaineista (
kärnämnen) eli englannista, matematiikasta ja äidinkielestä. SVT:n illan pääuutislähetyksessä puolestaan kerrottiin, että malmöläisessä ongelmakoulussa otettiin käyttöön kovempia otteita: kouluun palkattiin "maan parhaat pedagogit" opettamaan oppilaille perustaitojen lisäksi itseluottamuksen perusteita.
Ja jotta tulos olisi paras mahdollinen, SVT tekee tästä prosessista tosi-TV:tä... Uskomatonta. TV on muutenkin ratkaisevassa asemassa koulukeskustelussa, sillä ruotsalaiset ovat kovia mittaamaan, mikä koulu pärjää parhaiten maan sisäisissä vertailussa ja vielä kovempia keskustelemaan tuloksista. Se on päivän suurimpia uutisia ja media pitää huolta siitä, mitkä koulut ovat parhaita ja mitkä huonoimpia. Ja sitten ihmetellään, miksi niin monilla oppilailla on huono itsetunto.
Samaan aikaan toisaalla alaluokkalaisten vanhemmat kapinoivat sitä, että heidän pikku kullannuppujaan arvostellaan koulussa. Ei nyt sentään numeroilla, mutta opettaja antaa kyllä kirjallista palautetta.
Opettajilla ei tunnu olevan minkäänlaista aukroriteettia, tai oikeastaan paremmin sanottuna he eivät edes halua kuulla koko sanaa. Samaan aikaan kaikki stressaavat, sitä miten koulut pärjäävät vertailuissa. Sååå nurinkurista.
Olen aikaisemmin ihmetellyt, miksi suomalaiset koulut ovat pärjänneet niin hyvin PISA-vertailuissa. Nyt en ainakaan enää ihmettele, miksi Ruotsi ei niissä pärjää.
Tunnisteet: pohjoismainenhyvinvointivaltiollisuus, Ruotsi
Katuväkivaltaa
Suomeenkin asti on varmaan kantautunut ainakin pikku-uutinen viime perjantai-iltana Tukholmassa tapahtuneesta pahoinpitelystä, jonka 16-vuotias uhri kuoli seuraavana päivänä vammoihinsa. Nuoret olivat olleet 15-vuotiaan tytön isoissa (100 hlö) syntymäpäiväbileissä. Loppuillasta oli syntynyt kränää muutaman pojan välille, minkä seurauksena yksi poika oli lähtenyt juoksemaan pakoon ja 3-4 hänen peräänsä. Läheisessä puistossa poika oli kaadettu ja hänet oli pahoinpidelty kuoliaaksi. Alkoholillakin oli osuutta asiaan, sillä champpista oli juotu.
Tapahtuma on saanut valtavaa huomiota
lehdissä sekä tietysti myös Facebookissa, jonka viime aikojen suosituin ruotsalaisryhmä. Vain muutamassa päivässä
Bevara oss från gatuvåldet -ryhmään on liittynyt yli 80 000 jäsentä. Miksi? Eikö Ruotsissa ole muuten lainkaan katuväkivaltaa, voisi ulkopuolinen kysyä. Tämä tapaus poikkeaa muista siinä, että sekä uhri että epäillyt ovat rikkaita yläluokkaan kuuluvia poikia. Todisteena on muun muassa erään epäilyn Prada-merkkiset tennarit, joista nyt tehdään DNA-testit.
Mietin miksi tätä ylipäätään kutsutaan "katuväkivallaksi", eikö kampanjoiden tulisi mielummin kuulua "Stoppa ungdomsdumhet" tai "Bevara oss från fyllevåldet". Oma määritelmäni katuväkivallalle olisi ehkä enemminkin sellaiset sattumanvaraiset väkivallanteot, joita tapahtuu nakkikioskijonoissa, McDonaldsin edessä, syrjäisillä kävelytieosuuksilla. Ylipäätään niin että uhri ja tekijä tuskin tuntevat toisiaan. Ajattelin, että Tukholman tapauksessa kyseessä olisi juopuneista nuorista, jotka alkavat kiistellä onko Djurgården vai AIK parempi joukkue ja ymmärtämättään tönäisevät kaveria vähän liian lujasti.
Luin kuitenkin tänä aamuna joitakin lehtijuttuja aiheesta ja näyttääkin siltä, että epäillyt ovat aikaisemminkin harrastaneet väkivaltaista käyttäytymistä ja muun muassa sopineet joukkotappelusta naapurikaupungin poikien kanssa ja olleet mukana jalkapallohuligoinnissa. Nyt ihmettelen enää, miksi yläluokkaisilla pojilla on tarvetta tämänkaltaiseen oikean elämän Fight club-toimintaan. Tai laajemminkin, mitä oikeastaan on tämä rikkaiden kersojen so called life, jossa järjestetään kosteita
illalliskutsuja 15-vuotissyntymäpäivillä, johon 'parhaimmat' saapuvat omalla limusiinilla. Ja myöskin sitä, miksi tarvitaan yläluokkainen uhri ennen kuin tällainen asia saa suurempaa julkisuutta? Eikö lähiöiden maahanmuuttajanuorista saa riittävän hyviä tarinoita?
Puistelen päätäni ja olen tullut jo varmaan niin vanhaksi, etten enää ymmärrä tämän päivän nuoria. Suomi tuntuu taas ihanan "takapajuiselta" tässä asiassa. Vai onko asia sittenkin toisinpäin; muistan omilta kouluajoiltani esitelmöijiä, jotka kertoivat kouluväkivallan seurauksista karmeiden kuvien avulla. Muistan edelleenkin muutaman kuvan ja tarinan, esimerkiksi sen kun joku oli joutunut syömään ravintonsa pillillä ties kuinka kauan kun hammaskalusto oli mennyt tohjoksi. Muistaako kukaan muu näitä esitelmiä? Ruotsissa vastaavia kampanjoita ei ainakaan suppean gallupin mukaan ole ollut.
Joka tapauksessa kuolleelle pojalle järjestetään tänään iso manifesti ja minuutin hiljainen hetki klo 17 eli Suomen aikaa klo 18. Ihan pian siis. Osallistukaa, jos olette katuväkivaltaa vastaan, kuuluu haaste.
Tunnisteet: meno ja meininki, pohjoismainenhyvinvointivaltiollisuus, Ruotsi
Taiteiden yö, Tukholma
Taiteiden yö Tukholmassa on melkein kuin Suomessakin, mutta kaikki tapahtumat löytää saman katon alta, Suomi-instituutista. Funktio on kuitenkin sama: samalla kuin kulttuurinnälkäisimmät istuvat kuuntelemassa kehuttua monologi-performanssia, toiset seurustelevat tai tukholmaksi minglaavat, vanhojen ja uusien tuttujen kanssa. Ja joivat viiniä muovimukeista ja olutta suoraan tölkistä.
Vaikka kuulun jälkimmäiseen joukkioon, näin silti erinomaisen viihdyttävän Circo Aeron ja Tommy Tabermanin (vaikkakin vasta esityksensä jälkeen) sekä tietysti Tuomari Nurmion tangorock-konsertin. Ja oli kyllä ihan nimensä veroinen keikka, harmitti vain kun ei ollut tanssiseuraa. Maestro itsekin kehoitti useaan otteeseen yleisöä mukaan tanssimaan, mutta ruotsinsuomalaiset eivät ole tuntuneet perineen kantasuomalaisten tangogeeniä. Ehkä se on sittenkin ympäristödeterministinen. Hieno konsertti kuitenkin ja myöhemmin Tuomari tuli vielä samaan kulmakapakkaan jatkoille kuin oma porukkamme.
Oli jotenkin jännä olla ulkomailla suurkaupungissa, mutta silti olla suomalaisten ympäröimänä. Turvallista ja helppoa. Vaikken ollut tavannut seuraani aikaisemmin, joukossa oli silti monia tuttuja kasvoja: mukana oli peräti kolme uutistenlukijaa SVT:n suomenkielisistä uutisista. Loput porukasta olikin sitten sisuradiolaisia ja jopa minulta kysyttiin neljän eri henkilön toimesta halukkuudestani kertoa omasta tutkimusaiheestani radiossa! Tai sitten tästä bloggaamisesta... Ja minähän kertoisin tutkimuksestani kenelle vain, joka vaikuttaisi kiinnostuneelta.
Tunnisteet: meno ja meininki, Musiikki, Ruotsi, Suomalaisuus
Syksyn ensimmäinen päivä
Ruotsinlaivaterminaalissa oli eilen selkeästi syksyn merkkejä ilmassa. Saapuessani paikalle reilua puolta tuntia ennen laivan lähtöä terminaali oli lähes tyhjä. Ei jonoa check in -tiskille. Ei suuria turistiryhmiä, jotka eivät halua menettää minuuttiakaan laivamatkasta ja rynnivät mahdollisimman lähelle porttia. Syksy oli tullut terminaaliin.
Viikko sitten taisi olla ainakin oman kokemukseni mukaan kesän kulminaatiopiste, kun terminaalin rullaportaatkin jouduttiin pysäyttämän, sillä yläkertaan vain ei mahtunut enempää ihmisiä ilman henkilövahinkoja. Pohdin silloin mielessäni, että kiinalais-venäläinen turistimassa taitaa olla ihan kaikkein epämiellyttävintä: jonotussääntöjä ei tunneta, eikä myöskään suomalaisen hienoa mentaliteettia pysyä mahdollisimman kaukana muista ihmisistä.
Mutta nyt se on ohi - tältä kesältä. Mahdankohan jäädä kaipaamaan hauskoja tilanteita, kun Tukholman terminaalin uloskulkukäytävän matkalaukkurullahihna tekee ihmisitä kuin jääkiekkojoukkueen pakkeja, jotka taklaavat tieltään sellaiset, jotka eivät kykene samaan vauhtiin kuin hihna?
Tai niitä venäläismummoja jotka ovat ottaneet naispaikan samasta hytistä kuin minä, mutta eivät suvaitse tikkaiden paikallaoloa yläsänkyyn kipuamisen helpottamiseksi, vaan sinnikkäästi siirtävät tikkaat aina naulakon alle, ilmeisesti koska itse nukkuvat alapetillä?
Tai väsyneitä äitejä lomalasten kanssa, tai niitä jotka nauttivat ensimmäisen oluen jo yhdeksältä aamulla pienessä viimassa laivan yläkannella, ihan vaan koska siellähän pitää juoda kaljaa.
Ai niin, lämpöpatterit menivät tänään päälle ensimmäistä kertaa kesän jälkeen, sekin on varmaan syksyn merkki.
I-raamattu
Tänään Ruotsissa jatketaan maailman ehkä kuuluisimman elokuvaohjaajan muistelua, mutta onneksi postiluukuista kolahtanut IKEA-katalogi piristää erityisesti niiden mieltä, joita kulttuurielämä ei kauheasti liikuta.
Viime viikon perjantaina erilaiset
ilta- ja ilmaisjakelulehdet (tai
siis oikeammin:
kaikki lehdet) arvioivat, minkälainen tämä uusi kataloogi nyt sitten on. Mokomat olivat saaneet sen jo pari päivää etukäteen. Uusi katalogi on Metron trendiekspertin mukaan hieman erilainen kuin aikaisemmat: siinä on vähemmän motivointikuvia eikä niin paljon nuoria ihmisiä kuvissa. Työhuone on kuitenkin aikaisempaa isompi ja kompleksisempi, kun taas muut huoneet ovat pienempiä ja intiimimpiä. Sen sanoma julistaa kotona vietettävän arkielämän merkitystä. Vaikka uutuuksia on peräti yli 1000, "eyecatcher"eita ei ole juurikaan. Koti on rustiikkisen 70-lukulainen väreinään keltainen, vihreä ja ruskea.
Kaikkihan tietävät, että kyseinen opus on maailman suurilevikkisin opus, mutta sen merkitys ruotsalaisille ei ainakaan minulle ollut selvä. Netin keskustelupalstat ja
blogit täyttyvät asiaa koskevista kommenteista:
"Varför låg det en ikea katalogen á 2008 i pappersinsamlingen här i huset. Den har väl inte skickats ut än? Det kanske bor någon ikea-katalog-tryckar-person här i huset. ..."
"Fredrik Lindström menar att svenskarna litar på Ikea som vi litar på staten. Där tror jag att han har fel. Men i jämförelse med staten så har kanske Ikea gjort mer för att uppdatera bilden av Sverige och den svenska identiteten."
"Katalogen sägs vara i faggorna nu. Äntligen lite ordning och reda."
"Jag gick hem från jobbet igår på grund av sjukdom. Sov bort mest hela gårdagen, men idag har jag orkat vara vaken lite granna. När jag precis var ute med pudlarna såg jag att brevbäraren kommer med IKEA-katalogen! Längtar sjukt mycket. Är inte det lite konstigt? Men jag tycker IKEA är väldigt intressant och roligt. ... Hoppas hoppas att brevbäraren kommer snart, helst NU! Hon var bara 3 hus ifrån, hur länge måste jag vänta egentligen..."
Ja jos koto-Suomessa alkaa harmittamaan, ettei tämä postinkantajien kauhu kolahtanut omaan postilaatikkoon, sama informaatio on ollut jo jonkin aikaa selattavissa
yhtiön kotisivuilla. Että se siitä uutistapahtumasta.
Tunnisteet: Ruotsi
Tukholman (tähän saakka) ERILAISIN baarielämys
Olin lauantai-iltana tapaamassa kavereitani kesälomien jälkeen ja päädyimme ravintolaan nimeltä
Koh Phangan, osoitteessa Skänegatan 57. Oven päällä luku kyllä Same same but different, mikä kuvaakin baaria parhaiten. Sanoisin suorastaan
very different. Sisällä on nimittäin täysin aidonoloinen thaimaalainen ravintola (vaikken olekaan ikinä käynyt ko. maassa...). Sisustuksessa on käytetty paljon bambua ja viidakkomaisen vihreää. Tavallista tuolien sijasta istutaan lankkupenkeillä ja korituoleilla. Aivan uskomatonta. Ja kaiken kruunaa taustalla kuuluva täysin epätrendikäs turistiteknojumputus, josta ei edes ymmärrä ärsyyntyä. Vaikea edes kuvailla kaikkea hullunhauskaa, mitä ravintolasta löytyy. Jos haluat täysin erilaisen baarielämyksen, mene Skånegatanille. Suosittelen aivan ehdottomasti!
Tunnisteet: meno ja meininki, Ruotsi
